Nyt kun ollaan vietetty täällä jo melkein kaks kuukautta, aateltiin kertoa vähän siitä, millasia meijän päivät yleensä on.
Täällä aurinko alkaa paistaa jo tosi aikaisin aamulla (4-5 aikaan), joten on lähes mahdotonta nukkua todella myöhään (edes viikonloppuisin). Ollaankin päätetty hyödyntää valoisuus, ja lähdetty lenkille läheisille kukkuloille aamukuuden maissa, lenkkeilymaisemat eivät siis ole hassummat, kun näkee koko Dzivarasekwan yli !
Molemmat rakastetaan pitkiä aamuja, jolloin ei tartte kiirehtiä töihin. Lenkin jälkeen suihkuun, ja sitten aamupala ja aamukahvi.
Centerille mennään aina klo 9 maissa, ennen sitä siellä ei ole juuri ketään. Työmatkammehan on selannen kymmenen askellusta, mutta joskus sekin ottaa oman aikansa kun lapset kadulla juoksee pitkältäkin moikkaamaan huutaen seppoa. Kaikki valkoset täällä on seppoja paikallisille, Dzikwan perustajan Sepon mukaan. Joskus tukiopetustunnit saattavat alkaa klo 8 maissa, mutta osallistuja määrä on hyvinkin vähäinen sillon.
Lasten haastattelut ovat pitäneet meijät kiireisinä viimeisten viikkojen aikana, aamupäivisin ollaan joko kirjattu niitä ylös koneelle tai haastateltu. Haastatellaan yläaste- ja lukioikäsiä niiden elämästä, koulusta, sosiaalisista suhteista, iloista ja suruista, eli melkeinpä jutellaan ihan kaikesta. Haastatteluissa huomaa kuinka näille lapsille on tärkeää, että ne saa puhua jollekin ketä kiinnostaa kuunnella.
Lounaalle mennään yleensä siinä klo 12-13
maissa shelterille. Meillä olisi mahdollisuus syödä Centerilläkin, mut meijän
kohdalla on tullu sadza (täkäläinen tiukka maissipuuro) -raja vastaan, joten
pitäydytään omissa ruoissamme.
Iltapäivisin meillä on yleensä matikan tai englannin tukiopetusta alakoululaisille. On ollut hyvin mielenkiintoista huomata, kuinka esimerkiksi kellon hallitseminen on monille vanhemmillekin opiskelijoille haastavaa.
Yleensä lopetellaan Centerillä siinä klo 16-17 maissa. Arki-iltaisin vietetään aikaa shelterillä. Ruoanlaitto on yleensä arki-iltojemme kohokohta. Iltaisin mennään nukkumaan siinä klo 20-22 maissa, riippuen yleensä siitä onks zesa (sähköt) pois vai ei. Kyllä se pimeys vaan väsyttää niin pirusti. Eipä oo vähään aikaan nukkunu näin paljon kun täällä ollessa ! Ja jos zesa ilahduttaa iltaamme niin saatamme jopa kattoo telkkarista täkäläisiä saippuasarjoja, EPIC!
Muita työtehtäviä meil on ollut mm. erilaisten workshopien järkkääminen. Ollaan esimerkiksi opetettu rentoutumista, tehty joulukortteja ja vedetty uimakoulua.Viime viikolla käytiin kattomassa yhden pikkupojan kotiolosuhteet, kun koulumenestys on laskenu radikaalisti. Kaikennäköstä hommaa löytyy!
Viikonloppuisin saatetaan myös olla Centerillä, jos on joitain erikoistapahtumia. Nyt viimesimpänä oli Pearls, Heels and Dreams- workshop tytöille, missä juteltiin tärkeistä asioista, kuten parisuhteista, itseluottamuksesta, rintasyövästä yms. Usein ollaan vähintään käyty lauantaisin Centerillä, jos ei muuta niin nauttimassa kulttuuriryhmän harjoituksista, missä nuoret harjoittelee perinteistä Zimbabwelaista tanssia, laulua, soittoa jne. IHANAA! Harjoituksia seuratessa huomaa tuijottavansa esitystä tyhmä virne kasvoilla ja nauravansa onnesta :D Onneks meitä on kaks ni ei tarvii yksin naatiskella!
Lauantai-iltaisin ollaan usein porukalla menty ulos syömään. Love it. Sunnuntai
ollaan pyhitetty vapaapäiväksemme, ja useasti otetaankin irtiotto
arjesta, Dzivarasekwasta ja muista, ja suunnataan kahestaan uima-altaalle
rentoutumaan ! Täkäläisillä on välillä vaikea ymmärtää, minkä ihmeen takia
halutaan olla auringossa J
-Sara ja Jenni-
