perjantai 26. syyskuuta 2014

Aika ryhtyy luovaksi !

Nyt se sit Zimbabwen arki on iskenyt ja kunnolla. Se mikä meillä Suomessa on itsestäänselvyys, on puuttunut meiltä nyt monta päivää. SÄHKÖ nimittäin.

Täällä sähköt saattavat mennä poikki ihan mihin aikaan tahansa. Päivisin tämä häiritsee ainoastaan siinä, että suurimpaan osaan Centerillä tehtäviin töihin tarvitaan tietokonetta. Centerillä on kyllä käytettävissä generaattori, mutta sekin on ollut rikki. Myöskään wifi ei oo toiminut, ja tällä hetkellä se on ollut melkein ainoa yhteys kotiin.

Ei, älkää ottako tätä nyt niin et siellä ne hemmotellut tytöt valittaa siitä ettei pääse nettiin. Täs on paljonkin hyviä puolia. Meijän on vaan pakko kehittää jotain. Otsalamput päässä iltaisin ollaan kirjoteltu, luettu kirjaa, ja kerrottu tarinoita omista elämistämme. Mitä pimeempää tulee, sitä huonommiks meijän jutut menee! Eli jos takaisin tullessamme heitetään läppää, jota kukaan ei ymmärrä, antakaa anteeksi! 😂

Siinä on myös oma tunnelmansa, kun ollaan kokattu hyvää ruokaa kynttilän valossa. Rakastan täkäläistä tapaa, että aina joku laulaa keittiössä. Ja täällä, kun ihmiset osaakin laulaa! Kaiken lisäks ku tehään niin hyviä ruokia ;) meijän lihansyöjien onneks ollaan hirrrveeen taitavia tekemään kasvisruokia :) Ja jos joku kerkes ihmetellä, meillä on kaasuhella käytettävissä shelterilla ;)

Ja joo, tekee kyl varmaan hyvää meille molemmille olla erossa puhelimesta, facebookista ja somesta yleensä. Suomessa elämä pyörii niin paljon sen ympärillä. Yks mun lemppari asioist on iltasin katsella tähtiä, kun koko kaupunki on pimeänä. Tähdet tuntuvat olevan niin paljon lähempänä kuin Suomessa. Toisaalta Harare sijaitseekin paljon korkeammalla kuin Helsinki. Sitä on vaikea ymmärtää ennen kuin itse on sen nähnyt.

Mut kyllä oli ihanaa, kun sähköt palas ja wifi alkoi toimimaan ! ;)



- Sara -

lauantai 20. syyskuuta 2014

Eka viikko whadap!

Eka viikko on menny pitkälti tutustuessa Dzikwa Trustiin eli työpaikkaamme, työntekijöihin ja tietysti lapsiin. Uusia nimiä tulee koko ajan ja voin kertoa, ettei oo mikään helpoin tehtävä opetella nimiä, kun lausuttaessa kieli on solmussa enemmän tai vähemmän.

Vastaanotto on ollu hyvin miellyttävä, niin työntekijöiden ku lastenkin puolesta! Eka viikko on lähinnä koostunu työtehtävien suunnittelusta täkäläisen harjottelun ohjaajan kanssa ja lasten kanssa puuhastelusta. Niin ja hikoilusta. Päästiin myös extempore kotikäynnille mukaan, mikä oli tosi mielenkiintosta! Hyvä nähdä ruohonjuuritasolla millasista oloista lapset tulee.

Ens viikolla alotetaan tekee haastatteluja nuorille niiden elämästä, jotta saadaan mahdollisimman todenmukainen kuva arjesta, huolista ja iloista. Ihan kaikesta. Haastattelut on myös tärkeä tiedonlähde lasten sponsoreille, jotka maksaa koulumaksuja ym. Työtehtäviin kuuluu myös pitää perjantaisin workshoppeja, ekan workshopin suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa! Ajatuksena meidän ekassa workshopissa on omien vahvuuksien tunnistaminen ja lepäämisen tärkeys opiskeluissa (täällä on tapana herätä 2-4 aikaan yöllä opiskelemaan, what!?). Workshopeista varmasti lisää myöhemmin!! Ja mitä muuta, annetaan tukiopetusta matikassa ja englannissa, ja tietenkin pelataan, leikitään ja lauletaan, eli luovuus kehiin:D
Kimble eli kimberly on osottautunu selkeeks lempipeliks täällä!
Ens viikolla päästäänkin jo ihan kunnolla työnmakuun. Mut viikonloppu edessä ja suunitelmissa ois explooraa vähän Hararen keskustaa ja sunnuntaina lion&cheetah parkiin. Ja toivottavasti päästään hyvän ruuan ääreen!

- Jenni

Ps. En saa ladattuu kuvia tänne.. Harmittaa

maanantai 15. syyskuuta 2014

Ensimmäiset päivät

Pitkien ja kärsivällisyyttä vaativien lentojen sekä parin tunnin yöunien jälkeen nää tytöt saapuivat vihdoin tänne Harareen. Lentokentällä vastassa meitä olivat Seppo ja Janet. Siitä meidät vietiin Sepon ja Oilin luo Pagomoon. Ah mikä tunne oli käydä suihkussa ja ottaa päiväunet!

Päikkäreitten jälkeen päästiin illallisen äärelle, ja koska molemmat rakastetaan (huom. RAKASTETAAN) ruokaa, niin ei olisi parempaa päätöstä päivälle voinut toivoa.
Ei muistikuvia millon viimeks ois painunu pehkuihin jo klo 20 illalla, mutta nyt voi vaan todeta että uni maittoi!

Seuraava päivä aloitettiin brunssilla Oilin, Sepon ja muutaman muun suomalaisen herrasmiehen voimin. Sen jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut, ja meidät heitettiin Shelterille, tänne meijän kämpille. Jaetaan huone kahen muun suomalaisen vapaaehtoisen kanssa, Sadun ja Kukan. Nyt meil on treffit sen kuuluisan ison A:n kanssa. Ja ei, ei minkään Arnoldin kaa. Aurinko, me ollaan niin kaivattu sua !

Nyt maanataina odotellaan töiden alkamista täällä Centerillä :)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Lähtövalmiina äärirajoille !

Moikku !

Noniin,tästä se lähtee! Skumpat terminaalissa ja menoks! Pitkä lentomatka edessä, onneksi Etiopian Airlines tarjoaa ilmaiset viinit, niin uni tulee kivasti. Ja sit ollaan valmiita uusiin haasteisiin 😈

Toistaiseksi Ebola ei ole tiellämme ja voidaan hyvillä mielin nauttia olostamme Zimbabwen auringon alla 🌞

Pusuja kaikille, palataan kun meil on jotain kerrottavaakin 😉

-Jenni&Sara-